Jepen päiväkirja

Vuosi 2004

25.9.2004

Tänään minut sitten haettiin uuden perheeni pariin ja sanoin heippa Täplä-äidille. Automatka Tampereen Lielahdesta Kaukajärvelle oli lyhyt ja sain olla Hannan sylissä ja katsella ikkunasta maisemia. Kun saavuimme kotiin sain tutkia rauhassa paikkoja. Aluksi jännitti kovasti enkä meinannut uskaltaa mennä kovin kauas eteisestä. Urheasti kuitenkin tutkin kaikki huoneet ja isäntäväki näytti missä on ruokailupaikka ja missä nukutaan. Sitten sain leluja, vihreä pehmoleluluu oli heti suosikkini ja Tonin kanssa leikittiin kovasti ja Hanna napsi valokuvia. Ihan kivaltahan tuo isäntäväki vaikuttaa. Leikin jälkeen tuli uni ja hakeuduin omaan koppaani. Herättyäni tuli sitten pisut ja kakat eteiseen matolle (siitäs sai isäntäväki, eikö ne ymmärrä että yhtään mattoja ei kannata jättää lattiaan kun tulee tällaisia vauvoja taloon ) ja ruokaakin tarjottiin. Enpäs suostunutkaan syömään, sen verran oli kaikki niin uutta. Hannan ja Tonin sylit on varsin kivoja paikkoja, niissä voisin viettää aikaa vaikka kuinka kauan, syliin on niin ihana nukahtaakin.

26.9.2004

Ensimmäinen yö on takana ja isäntäväki näyttää jostain syystä hieman väsyneeltä… Minä vain leikkisin taas vaikka kuinka kauan ihanalla pehmoluullani eikä väsytä ollenkaan. Sitten iltapäivällä tapahtuikin jotain kummaa. Ovikello soi ja sieltä tuli 2 ihan vierasta ihmistä ja niillä oli mukana hassu mustavalkoinen, karvainen otus. Sanoivat sitä Caro-koiraksi, josta tulee Jepen kaveri. Caro oli kyllä aika pelottava ja meninkin sitä hieman pakoon. Sitten pikkuhiljaa uskalsin mennä lähemmäksi ja totesin sen olevan ihan vaaraton ja päätin kokeilla miten se reagoisi, jos tällainen pikkuinen vähän komentaisi. No, Caro kyllä sanoi kovan sanan takaisin…

1.-3.10.2004

Pääsin viettämään ensimmäistä kertaa viikonloppua mökille. Oli aika jännittävää, kun piti mennä veneellä saareen. Sain olla äiskän ( Hanna on siis mun vara-äiskä ) sylissä peiton sisällä. Kaikki oli taas uutta ja jännää, parasta oli se, että sain olla ilman kaulapantaa ja hihnaa. Kotona kun niitä täytyy ulkona aina pitää autojen takia, niin on asia selitetty. Tutkin kovasti paikkoja, mutta en uskaltanut kovin kauas lähteä. Isi ja äiskä on kuulemma rakentanut aidan, etten pääse karkuteille toiseen saareen. Carokin oli mökillä ja saatiin tutustua sen kanssa paremmin. Kovasti se ärhenteli vaikka kuinka koitin komentaa sitä leikkiin. ”Caro on vanha, 13-vuotias, se ei jaksa enää leikkiä”, mulle selitettiin enkä tietenkään ymmärtänyt asiaa vaan jatkoin komentelua, kunnes tuli kunnon varoitus. Söin sitten Caron ruoatkin välillä, mitäs ei itse syönyt… Mökillä oli kyllä tosi kivaa. Täytyy päästä pian uudestaan.

28.10.2004

Tänään olin eka kertaa lääkärissä. Sain rokotuksen. Aluksi oli tosi kivaa kun sain vipeltää pitkin lattiaa ja siellä oli 2 lääkäriä ja yksi avustaja ja kaikki rapsutti ja piti sylissä. Sitten jouduin tutkimuspöydälle, jossa nostin kovan metelin ja halusin pois. Koitin luoda isiin ja äitiin anovia katseita, mutta avustaja piti minusta kiinni. Lääkäri tutki joka paikan ja kuulemma olen terve pentu, korvassa oli vaan pientä punoitusta. Sitten tuli rokotuksen aika, IIK! Iski paniikki ja lähdin kiipeämään avustajan sylissä ylöspäin ja koitin purra ja kiljua. Jotenkin minut sitten pidettiin paikoillaan ja piikki iskettiin selkänahkoihin ja minä poika se huusin ja kovaa ja rimpuilin. Rokotuksen jälkeenkään en päässyt pois, kun isäntäväelle näytettiin miten minun kanssani pitäisi tehdä rauhoittumisharjoituksia, pyh, sanon minä. No, sain sentään makupaloja mukaan kärsimyksestä.

1.-.5.11.2004

Minäpäs pääsin lappiin, Ylläkselle. Autolla mentiin ja matka kesti 12 tuntia, meikäläinen nukkui boxissa takapenkillä ja välillä pysähdyttiin pissalle ja juomaan ja syömään. Perillä oli lunta, itse en sitä edes tajunnut, äiskä siitä hehkutti. Lumipallot on kyllä kivoja. Asustettiin kelomökissä ja mökki on varmasti nyt hyvin ilmastoitu, kun kiskoin kovasti eristevilloja seinän ja lattian välistä…Niin ei olis kai saanut tehdä. Lapissa oli kiva ulkoillakin ja käytiin joka päivä kävellen katsomassa jotain ihme rakennelmaa, se on kuulemma meidän oma mökki, joka ei ole vielä valmis. Isi siellä puuhaili jotain kovasti. Opin myös hyppäämään sohvalle ja sänkyyn ja sainkin nukkua isin ja äitin keskellä koko viikon ( kotona en sitten enää saanutkaan, höh ). Caro oli myös lapissa. Ihmiset kaipaili jossain vaiheessa kuulemma korvatulppia kun vähän metelöitiin Caron kanssa, oli pieniä erimielisyyksiä leikkimisen suhteen.

13.11.2004

Pääsin taas viettämään viikonloppua mökille ja kivaa oli. Venematka meni kivasti Tonin takin sisältä kurkkien. Siinä naapurissa johon ei ole aitaa oli kiva kääpiösnautseri nimeltä Vera. Vera on yhtä vanha kun Caro ja ne on hyviä kavereita. Koitin siinä pysyä niiden puuhissa mukana, mutta ei ne olleet välillä huomaavinaankaan mua. Kaivelin kuoppia rannassa ja tutkin kovasti paikkoja, nyt uskalsin jo mennä yksinkin ulkoilemaan. Löysin kuolleen päästäisen ja toin sen tietenkin äiskälle näytille. No, äiskä käski isin poistaa päästäisen näkyvistä, se oli kuulemma jo ihan mädäntynyt…

Olen myös korvatippakuurilla, on jotain punoitusta korvassa vieläkin. En tykkää kun tippoja laitetaan, isi pitää kiinni ja äiskä laittaa tippoja ja mä pidän sellaista valittavaa ääntä ja koitan kerätä säälipisteitä.

25.11.2004

Tänään taas oltiin rokotuksella. Nyt sain kovasti kehuja, kun olin kuulemma kehittynyt kovasti ja olin rauhallisesti kun annettiin piikit. Hampaita en antanut kuitenkaan katsoa, rajansa kaikella. Ja taas saatiin makupaloja mukaan, njam!

28.11.2004

Hampaita on lähtenyt alhaalta kolme ja ylhäältä on ihan just lähdössä ainakin yksi hammas. Rouskuttelen puruluita kovasti ja lutkutan pehmoporoni sarvia.

3.12.2004

Tänään olin ensimmäistä kertaa vauvaryhmässä. Siellä oli ainakin 6 muuta koiraa, oli isoja ja pieniä. Sain tutustua kaikkiin ja oli kivaa. Sitten tehtiin harjoituksia, oltiin ringissä ja pujottelin Hannan ohjauksessa muiden koirien välistä, makupaloja sateli kokoajan. Tarkoitus oli kuulemma kiinnittää huomio pois muista koirista. Onnistuin kuulemma oikein hyvin, kukapa nyt makupaloista kieltäytyisi. J Harjoiteltiin myös luoksetuloa ihan pikkuisen, sekin meni hyvin. Olen kuulemma varsin perso makupaloille.

Ai niin, meikäläisellä on muuten ikioma joulukalenteri! Saan joka päivä erilaisia keksejä ja raksuja.

4.-5.12.2004

Oltiin taas pienen tauon jälkeen mökkeilemässä. Vähän kyllä ihmetytti, kun ei mentykään veneellä vaan isäntäväki lähti käveleen sinne missä ennen mentiin veneellä. Se oli kuulemma jäätä, meni kyllä aluksi vähän yli hilseen, mutta homma osottautuikin varsin kivaksi siinä vaiheessa, kun pääsin vapaaksi ja sain pomppia jäällä omaan tahtiin. En kyllä uskaltanut lähteä kovin kauaksi isistä ja äiskästä. Äiskä heilutteli välillä makupalaa kädessään ja kutsui luokseen ja minä se juoksin hakemaan nameja minkä jaloistani pääsin. Mökillä odotteli Caro ja Vera, ne juoksi mua vastaan, mutta ei kuitenkaan huolineet seuraansa. Aika törkeää, ei sillä lailla saa pienempiä syrjiä. Oli kyllä kiva juoksennella vapaana pari päivää. Ja ihan parasta oli että sain nukkua yläkerrassa ekaa kertaa. Enää en kuulemma mahdu kaiteen välistä putoamaan. Koska yläkerta oli vähän outo paikka niin keskityin vahtimiseen tunnin ajan ennen kuin nukahdin. Vahtimishaukkuni on sellainen kumea wuff ja sitten pieni murina-tehoste siihen päälle ja valpas ilme (jostain syystä se välillä naurattaa isäntäväkeä kovasti).

18.12.2004

Tänään olin tapaamassa veljeäni Pikoa Tallipihalla Tampereella. Siellä oli sellainen Eläinten Joulu-tapahtuma ja siellä oli tosi paljon koiria. Tapaaminen sujui ihan kivasti, Piko oli kiva ja meistä otettiin kuvia. Oli siellä Leenakin, se on se mun kasvattaja. Sekin oli kiva. Tapaamisen jälkeen meikäläinen vietiin ”mummolaan” hoitoon. Ja jätettiin sinne yöksi, voitteko kuvitella!? Isi ja äiti vaan lähti jonnekkin bilettään enkä mä päässyt mukaan. Miksei koiratkin vois osallistua ihmisten synttäribileisiin? No, ihan kivasti siellä yö meni. Caron kanssa vähän rähisin, mutta muuten olin aika kiltisti. Mitä nyt pissin ”papan” sänkyyn…

26.12.2004

Nyt se sitten alkaa olla ohi, ensimmäinen jouluni siis. Kyllä siinä riittikin ihmettelemistä. Meillä ei kotona ole joulukuusta, mutta ”mummolassa” oli ja täytyihän sitä tutkia oikein läheltä ja onnistuinpa nappaamaan yhden pallonkin sieltä oksalta, se ilo vain loppui lyhyeen. Olimme ”mummolassa” joulupäivällisellä ja minäkin sain oman osani; kinkkua, kalkkunaa, perunalaatikkoa ja omia raakoja lihapulliani. Oli aikas hyvää ja vetelinkin ruoat melkoisella vauhdilla, lisääkin pyysin, mutta en saanut. Siinä sitten istuin Caron kanssa pöydän vieressä varmistamassa että saadaan kiinni jos jotain sattuu putoamaan. Caro kyllä taas vähän suuttu mulle, kun tuijottelin sitä. On se kumma kun ei toista saa ollenkaan katsoa! Sitten ruokailun jälkeen siirryttiin lahjojen pariin. Aluksi ihmettelin että mitäs nyt tapahtuu, mutta hoksasin hyvin pian, että nyt saa repiä paperia niin paljon kuin haluaa (no ei ehkä ihan, pitää pysyä omissa paketeissa). ”Mummolassa” sain 4 kpl luita ja sellasen tosi hassun kumi/narulelun, jolla voi leikkiä sit vetoleikkejä. Sitten mentiin kotiin ja sain lisää lahjoja; pehmohiiri, lisää luita, nameja, vinkulelu, pehmokoira ja dog spinny. Tykkäsin kaikista ihan hirmuisen paljon, oonkin ollut sitten aika kiltti, kun joulupukki näin kovasti meikäläistä muisti. Joulu sais olla kyllä useimmin!

PS. Mulla on muuten uus kaveri, sen nimi on Kepu (suomenlapinkoira) ja se on tosi kiva ja se on 2-vuotias. Se leikkii mun kans ja se ei suutu vaikka kuinka roikun sen kimpussa ja on kivaa kun pääsen sitä piiloon sellasiin paikkoihin mihin se ei mahdu.