Jepen päiväkirja

Vuosi 2005

01.01.2005

Eilen oli uuden vuoden aatto ja oltiin koko porukalla kyläilemässä eli meitsikin pääsi mukaan. Oltiin siellä Kepulla, joka on se suomenlapinkoira. Oli tosi kivaa kun saatiin leikkiä koko ilta, monta monta tuntia! Välillä kyllä täyty vetää henkeä sohvapöydän alla (Kepu ei mahdu sinne) ja sitten taas jaksoi riehua. Kivaa oli myös se, että päästiin välillä ulos leikkiin, kun me ei kuulemma päästä karkaan takapihalta kun on aidat ja kaikki. Sit me käytiin lenkillä ja ulkona kuulu pamahtelua, se ei mua häirinnyt, vähän höristelin välillä korvia ja jatkoin matkaa Kepun perässä. Kepukaan ei pelännyt. Tultiin vasta tosi myöhään kotiin ja sitten nukuinkin tooosi myöhään isin ja äitin vieressä ja kyllä nukutti koko päivän kun oli niin paljon leikitty!

17.01.2005

Tänään olin ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskoulutuksen alkeiskurssilla. Siellä oli 7 muuta (muistaakseni) koiraa mun lisäksi. Oli aika tylsää, kun ei ollut yhtään lunta ja oli ihan märkä maa. Ensin se täti siellä puhui vähän teoriaa ja sitten harjoteltiin muiden koirien ohittamista. Se meni kuulemma mulla oikeen hyvin, koska olen niin perso nameille… Ja sitten se täti käveli meidän koirien ohi ja kolisteli jotain juttua ja sit sitä ei olis saanu huomioida. Enkä kyllä huomioinutkaan, kun tarjolla oli taas herkkuja. Istumistakin treenattiin ja isi ja äiti oli ihan varmoja, että se menee tosi hyvin, kun kerran kotonakin sujuu. No, maa oli kylmä ja märkä niin päätin sitten olla istumatta. Ja niin jäi istumis-namit saamatta. Lopuksi tehtiin vielä sellanen kahdeksikkko-harjoitus. Eli pujottelin isin jalkojen välistä niinkun kahdeksikon. Olin treenien jälkeen kyllä aika väsynyt, kun meni vähän toi päivärytmi sekaisin.

23.01.2005

Tänään isi ja äiti vei mut Leenan luo kylään Viljakkalaan. Voi että, kun siellä oli kivaa. Paljon russeleita! Tutustuin Lukaan, joka on mua pikkusen vanhempi ja sitten näin mun ihan oikeen äiskän, Täplän. En mä kyllä sitä tuntenut eikä sekään tainnut mua tunnistaa. Sitten siellä oli myös Heppu-russeli, joka on aika vanha ja Nisa, joka ei ollut russeli. Vähän sen jälkeen, kun me oltiin saavuttu paikalle niin sinne tuli parson-pentukin kylään. Se taas oli mua nuorempi. Me koirat ensin vähän tutustuttiin ja sitten päästiin lenkille. Oli tosi kivaa juosta vapaana kilpaa muiden koirien kanssa. Siellä juostiin lumihangessa niin kovaa kun vaan päästiin. Lenkin jälkeen mentiin sisälle ja treenattiin vähän seisomista pöydällä. Sain juustoa palkkioksi ja äiskä sai pari ihan hyvää poseerauskuvaa. Sitten taas leikittiin, kunnes alkoi väkisin mennä silmät kiinni, jolloin isäntäväki päätti että suunnistetaan takaisin kotiin. Oli kyllä hirmu kiva päivä! Toivottavasti pääsen toistekin leikkiin sinne.

24.01.2005

Tänään taas toko-treenit. Kerrattiin ohitusta ja nyt onnistui istuminenkin, kun oli lunta maassa. Harjoteltiin sellasta, että mun piti pysyä istumassa vaikka isi tai äiti vähän liikkuikin siinä mun ympärillä. Ja sitten oli myös luoksetuloharjoitukset. Se ohjaaja-täti otti mun hihnasta kiinni ja äiskä heilutteli namia mun nenän edessä ja lähti juokseen vähän matkan päähän ja huusi mulle: Tule! ja sitten kipitin kauheeta vauhtia äiskän luo ja sain namskut. Se meni hyvin, onhan sitä harjoteltu muuallakin aika paljon. Lopuks oli taas vähän aivojumppaa, niinkun se täti sano, isi otti aika isoja askeleita ja mun piti sitten pujotella sen jalkojen välissä sellasta sik-sakia. Namien avulla sekin onnistu. Isi ja äiti on sitä mieltä, että voisin ottaa vähän rauhallisemmin noiden namien saamiset. Mutta kun ne on niin hyvänmakuisia etten millään meinaa malttaa pitää etutassuja maassa siihen asti että saan maistaa niitä.

27.-29.01.2005

Oltiin mökkeilemässä pari päivää. Luntakin oli satanut ja oli kiva pomppia umpihangessa. Sain juosta taas vapaana pari päivää ja pysyttelinkin oikein kiltisti saaressa enkä lähtenyt harhailemaan jäälle. Oli siellä yhdet ketun jäljet, joita meinasin lähteä seuraamaan, mutta tottelin kiltisti äiskää enkä mennytkään. Caro tuli perjantaina myös mökille ja Verakin saapui naapuriin illalla. Kumpikaan ei taaskaan leikkinyt mun kans, mutta tällä kertaa ne anto sentään haistella rauhassa eikä heti alkanut rähisemään. Nukuin kuulemma tosi huonosti mökillä. En oikein tiennyt olisinko halunnut olla ylä- vai alakerrassa ja niinpä sitten valvotin isiä ja äiskää yläkerrassa, kun teki mieli mennä alas. Siellä on niin jyrkät portaat ettei tällänen pikkunen hauva niitä itse pääse kiipeämään. Olin myös saunassa ekaa kertaa. Olin siellä ylälauteella ja otin oikein löylytkin. Täytyykin ottaa tavaksi toi saunominen, varsinkin kun nyt oli ulkona tosi kylmää niin oli kivaa olla siellä lämpimässä.

11.-19.02.2005

Me oltiin taas lapissa, Ylläksellä. Lähdettiin perjantaina ja kyllä oli piiiitkä automatka. Mutta urheasti jaksoin olla kiltisti, kun äiskä välillä päästi pois boksista kattoon maisemia ikkunasta ja sitten pysähdyttiin usein. Oltiin vasta yöllä perillä ja siellä oli KYLMÄ! Onneksi mökki oli lämmin kun siellä oli ”mummu” ja ”pappa” ja Caro. Tällasella pienellä russelillahan meni päivärytmi ihan sekaisin tollasesta matkasta ja valvotin sitten koko porukkaa hyvin aikaisin aamuyöllä. Seuraavana päivänä sitten piti mennä ulos, mutta siinä tulikin vähän ongelmia. Kun pakkasta oli yli -20 astetta niin tassuja paleli enkä halunnutkaan mennä pihaa pidemmälle. Mulla on kyllä ihan tuliterä toppahaalari, mutta arvaas suostunko sellanen päällä lähteen ulkoileen, eihän siinä pysty edes liikkumaan normaalisti (äiskä sanoo että se vaatii vaan totuttelua…), joten tein sitten sellaisia pomppuja, että peräpää nousi korkealle ilmaan ja hyvä etten ollut välillä nenälläni. (Siis sitten kun mut oli ensin väkisin kannettu ulos pisulle.) On mulla sitten pari muutakin vaatetta ja ne onkin ihan kivoja, mutta toi haalari…

Välillä pakkanen laski ja päästiin lenkille. Siellä oli lunta niin paljon, että en meinannut päästä hyppäämään lumipenkan päälle ja sitten kun pääsin sinne niin tietenkin upposin sinne kokonaan. Siitä huolimatta olisin halunnut kovasti lähteä keskelle metsää seikkailemaan. Nyt me tultiin Caron kanssa ihan hyvin juttuun, se on varmaan oppinut kärsivällisemmäksi mun kanssa ja yhteislenkkeily suju hyvin. Mä oon vähän pettynyt, kun en nähnyt yhtään poroo koko matkan aikana, olis ollut kiva päästä tekeen tuttavuutta. Mutta oli ihan kiva reissu, oli taas uusia sohvatyynyjä tuhottavana ja yhden sainkin siten rikki kun aikani sen kanssa touhusin. Ja voi että, kun oli kiva päästä kotiin. En olis malttanut mennä ollenkaan yöunille vaan touhusin lelujeni kanssa yömyöhään.

Ja nyt tulee suuri uutinen: Opin nostamaan koipea lapissa, eli nyt en ole enää mikään pikkupoika vaan ihan tosimies. No, välillä kyllä se koiven nosto unohtuu ja välillä taas nostan väärää jalkaa. Kovin hauskaa tuntui olevan (siis äiskän mielestä) se, kun nostin koipea samalla kun kakkasin. Mutta kun tää on niin uus juttu vielä…

Ja sitten mulla kuulemma on uhmaikä/murrosikä. En tiedä mitä se sana tarkoittaa, mutta yritän kovasti saada vallan pois isäntäväeltä ja kokeilen vähän, että kauanko ne jaksaa kieltää mua kun teen jotain mikä on kiellettyä. Mutta välillä sitten on kiva taas käpertyä peiton alle isin ja äitin viereen ja olla kiltti koira.

Mulla on myös uusi intohimo; tyhjät limsapullot! Niillä on ihan pakko saada leikkiä. Joskus en malttaisi odottaa, että pullo tulee tyhjäksi ja silloin komennan kovasti isäntäväkeä, että juokaa se nyt tyhjäksi. Pullon koolla ei ole väliä, kunhan sillä vaan saa leikkiä. Toisinaan saatan istua tunnin tuijottamassa tyhjää pulloa ja uikutan, jos sitä ei kukaan tajua tulla antamaan. Joskus sinne laitetaan nameja sisään ja se onkin kivaa, kun ne pitäis saada sieltä pois. Olen siis pullohullu-russeli, kun toiset ovat pallohulluja.

22.02.2005

Tänään kävin taas eläinlääkäriä moikkaamassa. Ajattelin ensin, että nyt mennään johonkin kivaan paikkaan, kunnes tajusin totuuden. Se olikin se paikka missä aina vähän nipistää jostain paikasta, kun se täti kopeloi mua. No, urheasti koitin olla siinä tutkimuspöydällä, kun täti katsoi hampaita ja sitten otti semmosen ihan hirveen näkösen jutun käteen. Avustaja tuli pitään musta kiinni ja koitin kiipeillä sen olkapäälle ja siinä sitten tuli pistos niskaan, mutta kun olen tosimies niin en inahtanutkaan ja äiskä antoi namin. Sitten se lääkäritäti otti semmosen laitteen ja liikutti sitä mun pään lähellä ja se piippas. Aika jännä juttu, musta tuli kuulemma nyt piippaava koira. Mikrosiruksi sitä juttua sanotaan, joka mulla on nyt niskassa. Hassua, kun se ei haittaa ollenkaan mua.

Äiskä teki muuten tänään jotain kauheeta! Se suihkutti etikkaa mulle niin rakkaisiin sohvatyynyihin. Miten mä nyt pääsen niitä repiin ja riepotteleen, kun ne haisee!? No, keksi se sitten kaikkee kivaakin isin kanssa: sain juosta lammenjäällä vapaana ja kotona leikittiin etsimisleikkiä. Nyt olikin tosi paljon nameja etsittävänä. Sitten sain vielä Kong-leluun herkkuja, joten kyllä tässä taas elämä hymyilee. Niin ja eilen meikäläinen laittoi koirapuistossa saksanpaimenkoiran ojennukseen, se meni mua pöydän alle piiloon, kun päätin vähän näyttää että kyllä pienestä russelistakin luonnetta löytyy. J

23.02.2005

Tänään sain vahvistuksen epäilyilleni. Meidän rapussa asuu russelityttö! Se on mulle haukahdellut, kun olen kulkenut rapussa, mutta en ole ollut aivan varma mistä se ääni kuuluu. Äiskä ja isi kuitenkin oli tänään nähnyt sen ihan läheltä ja jopa käynyt rapsuttamassa. Ne kerto sitten heti mulle uutisen. Se on saman ikäinen kun meikäläinen, mutta kovasti pienempi (multa kun tätä korkeutta löytyy reilusti). Täytyy koittaa päästä tekeen tuttavuutta joskus sen kanssa ja selvittää millainen typy siellä oikein asustelee.

19.03.2005

Mä pääsin taas Leenan luo kylään. Ja nyt me otettiin mukaan Lumo-siskokin. Olikin kiva nähdä, että minkä näköinen se sisko mahtaa olla. Lumo oli oikeen kiva, se kyllä välillä pisti mua vähän ojennukseen, jos koitin käydä liian tuttavalliseksi. Viljakkalassa oli taas paljon koiria, joiden kanssa pääsin riehumaan. Me käytiin jäällä juoksemassa eikä menoa haitannut lainkaan kylmä tuuli. Mä vähän ihastuinkin siellä…Siellä oli sellanen kääpiösnautserityttö Helmi. Se oli ihana! Seurasin sitä kokoajan ja koitin päästä tutustumaan, mutta tunne ei ainakaan kokoajan ollut ihan molemminpuolinen. Lukan kanssa tuli kovasti painittua, me tullaan hyvin toimeen vaikka ollaankin molemmat poikia. Ja sitten tietenkin oli mukava nähdä taas Täplä-äiti!

21.03.2005

Nyt on sitten tapahtunut jotain ihan hirveen kauheeta! Mut vietiin lääkäriin, taas. Nyt alko jännittään jo odotushuoneessa kauheesti. Urheasti kuitenkin pysyin siinä pöydällä ja se täti teki jotain mun pyllylle! Ja sitten tuli piikki kankkuun. Pääsin pois pöydältä ja sain vipeltää lattialla. Luulinkin jo, että tässäkös tämä oli, eihän tää nyt niin paha juttu ollutkaan. Mutta sitten takajalat sanoivat sopimuksen irti ja muutenkin alkoi olo olla tosi kummallinen. Päätin nojailla seinään, jos se menisi ohi. Mutta se vaan paheni, jalat ei kantaneet, silmissä sumeni… Katsoin kuitenkin äitiä ja isiä sekä lääkäriä kokoajan hyvin syyttävästi, mitä ne on mulle tehnyt!!! Sitten ei enää silmätkään pysyneet auki ja oli ihan pakko mennä maahan. Seuraava muistikuva onkin sitten siitä lääkärin ulko-ovelta. Arvatkaas olinko pikkusen sekaisin!? Ja ei aavistustakaan siitä mitä on tapahtunut. Äiti kerto, että multa oli huuhdeltu anaalirauhaset, koska olen jahdannut häntääni ja pitänyt kamalaa meteliä. Ja samalla oli katottu että kaikki hampaat löytyy (ne löyty), korvat ja kurkkukin tsekattiin. Mulla nimittäin oli antibioottikuuri, kun olin flunssassa. En ole ihan varma uskonko äiskää, nehän on voinu suorittaa vaikka mitä kokeita tällasella avuttomalla, nukkuvalla russelilla! No, kieltämättä peräpää tuntuu siltä, että jotain sille on kyllä tehty. Päivä menikin sitten nukkuessa, ei olis huvittanut mennä edes ulos. Ja totta kai olen vielä loukkaantunut, kun mulle on tällanen temppu tehty. Mutta ehkäpä olo tästä taas kohenee, jos vaikka saisin hieman herkkuja…

3.4.2005

Tänään oli viimeinen toko tunti. Siis alkeiskurssin viimeinen. Ja me saatiin oikeen todistuksetkin, mun arvosana oli 9,5. Että ihan kivastihan siellä tokossa on mennyt. J

Äiskä on jo ilmottanut mut tokon jakokurssille, siellä onkin sitten vähän nopeempi tahti kuulemma.

Mulla on nyt kovasti kevättä rinnassa. Ulkonakin voisin nuuhkia yhtä kohtaa vaikka puoli tuntia, mutta isi ja äiti haluaisi välillä päästä vähän eteenpäinkin. Ja sitten mun on ihan pakko pysähtyä aina kun näen toisen koiran lähestyvän, pakko selvittää jos se vaikka olis joku kiva tyttöhauva. Edes nameja en aina huoli kun haluan päästä selvyyteen olisiko vastaantuleva hauva tyttöystäväainesta, ja tietenkään isäntäväki ei tätä aina ymmärrä vaan koittavat tarjota niitä herkkuja että päästäis eteenpäin. Mutta se ei ookkaan niin helppoa… Mulla on kuulemma joku riiwiö-vaihe nyt päällä… No, onhan sitä vähän tullu kenkiä järsittyä ja revinpä yks aamu äiskän tyynynkin sängyssä (se oli sellanen erikoismuotoiltu, ja aika kallis). Äiskä ei sitten tainnu oikeen tykätä. Mutta ei se kyllä mitään sanonutkaan, katsoi vaan pitkään mua ja sitten päätin luikkia pöydän alle ihan varmuuden vuoksi. J Ja onhan sitä kaikkea pientä jäynää tässä keksitty, mm. seeprakuvioisesta torkkupeitosta näkyy hyvin läpi, kun siinä on ”hieman” reikiä.

7.4.2005

Tänään kävin pulahtamassa läheiseen lampeen lenkillä ollessani. Kiehtova elementti tuo vesi, en vain aiemmin ollut uskaltanut kastella muuta kun tassut. Nyt oli näkyvissä sorsia ja mun oli pakko päästä tekeen lähempää tuttavuutta. Ja niinpä sitten pomppasin veteen, molskista vaan! Ja kivaa se oli, vähän kylmää vaan…

15.5.2005

On taas sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Mä oon saanut olla mökillä viikonloput ja siellä on ihan hirmu kivaa! Ensin mennään lyhyt matka veneellä ja sitten saan olla vapaana kokoajan ja touhuta kaikkea kivaa. Tykkään tosi paljon veneilystä, mulla on omat hienot pelastusliivitkin. Mökillä täytyy tutkia kaikki mahdolliset paikat ja puuhaa riittää. Olisinkin mielelläni ulkona ihan kokoajan, mutta välillä on pakko syödä ja vähän nukkua. Ja tietenkin olen kaivanut, paljon. Olen koittanut kovasti auttaa äiskää ja Marke-mummua kukkamaan möyhentämisessä, mutta ilmeisesti mun täytyy vielä harjotella, kun ei ne oikeen tykkää kun menen siihen touhuamaan…On mulla sitten sellasiakin paikkoja missä saan toteuttaa mun kaivamisviettiä kaikessa rauhassa. Uimassa en ole vielä käynyt, vesi on aika kylmää vielä. Mutta hieman olen kahlannut, kun olen katsonut tarkasti miten pitkälle Caro uskaltaa kahlata.

Eilen mä menin äiskän kanssa sitten metsälenkille. Äiskä oli sitä mieltä, että välillä mennään kunnon lenkille eikä vaan juoksennella kokoajan saaressa. Se vei mut aika lähelle sellasta soramonttua ja sain olla vapaana sellasella metsäpolulla. Äiskällä oli nameja taskussa ja se teki mun kans kontaktiharjotuksia, meni kuulemma oikeen hyvin. Kunnes päätin, että nyt testataan äiskän kunto. Löysin oikein mielenkiintoisen hajujäljen ja lähdin sen perässä nenä maassa jyrkkää rinnettä alas, äiskä koitti kaikkensa että olisin palannut takaisin sen luo, mutta eihän sellaista jälkeä voi jättää seuraamatta. No, laitoin vähän vauhtia ja kokeilin miten se mamma siellä perässä pysyy. Ihmeen nopeesti se tuli sen rinteen alas mun perässä (se pelkäs että soramontulle menee sora-auto ja jään sen alle) ja päätin, ettei tämä tähän lopu. Vähän aikaa menin eteenpäin tasaisessa maastossa, kunnes päätin, että nyt lähdetään rinnettä taas ylös. Äiskä siellä puhisi ja kiljui mun perässä ja minä poika se vaan lisäsin vauhtia. Sitten se haju ei enää jatkunutkaan ja jäin tutkimaan maastoa paikoilleni ja äiskä sai mut kiinni. Sillä tais olla aika kuuma… Mutta kuntotesti läpäisty. Seuraavaksi sitten on vuorossa isin kuntotesti…hehee..

Mä olen myös alottanut tokon jatkokurssin. Aluksi oli vähän vaikeeta pitkästä aikaa keskittyä, kun oli niin paljon uusia koirakamuja siellä. Mutta nyt olen kuulemma ollut oikein hyvä oppilas.

16.5.2005

Mä olin tänään leikkauksessa. Multa vietiin pallit! Siis ihan tosta vaan, multa lupaa kysymättä! Voitteko kuvitella, että sellaistakin voi tapahtua?! Mä olin koko päivän ihan tokkurassa ja sit kun aloin tokeneen niin mulla oli pään ympärillä sellanen tosi ärsyttävä härveli enkä päässyt lainkaan tutkiin sitä leikkauskohtaa. Mutta, ihme kyllä, en ollut ollenkaan kipeä. Illalla jo viiletin kovaa vauhtia ulkona ja hypin sänkyyn ja sohvalle (ei olis kuulemma ollu kovin suositeltavaa…). Yöllä sitten vaeltelin pitkin asuntoa se härveli kaulassa ja kolistelin sitä joka paikkaan ja kävin tökkimässä isiä ja äitiä sillä naamaan.

26.5.2005

Äiskä poisti multa kaksi päivää sitten tikit. Ei sattunut yhtään, mussutin siinä samalla keksiä tyytyväisenä. Jouduin vielä yhden yön pitään sitä kauluria ja sitten sen saikin haudata kaapin perälle. Isi ja äiti vei mut tänään mökille mummun ja ja papan luo. Isi ja äiti tulee sitten huomenna maalle. Kävin tänään ekan kerran oikein kunnolla uimassa. Masa-pappa lähti soutuveneellä järvelle ja kun se ei huolinut mua mukaan, niin päätin siiten lähtee uimaan sen perään. Olihan se vesi aika kylmää joten tyydyin sitten kuitenkin jonkin matkan päästä kääntymään takaisin. Ja sitten mulle tuli kauhee hepuli, juoksin mökkiä ympäri sata lasissa ja koitin saada itteni kuivateltua. Äiskä huokas kyllä helpotuksesta kun oli ehtinyt toissapäivänä poistaan tikit.. Mutta hyttyskarkote tais liueta mun niskasta pois kun se oli laitettu vasta pari tuntia ennen mun uintireissuani…

10.6.2005

Mä nyt vähän kerron miten se pallienpoisto on muhun vaikuttanut. Eli en oo tullu juurikaan rauhallisemmaks, viiletän ja touhotan edelleen kokoajan (no sehän ei ollukkaan leikkauksen syy), mutta ruoka on kova juttu. Se maistuis kokoajan, mökillä äiskä yllättikin mut keittiön pöydältä seisomasta. Se pääasia miks se leikkaus tehtiin oli se hännän jahtaaminen. Mun toinen palli oli aika pahasti kiertynyt ja siks mä sitten olin tammikuusta asti pyörinyt ympyrää ja mekastanut. Nyt se on jäänyt kokonaan pois. Sit mä kuulemma en enää pysähdy ihan joka puun juurelle koipea nostamaan. Enkä ole tuhonnut yhtään tyynyä tai peittoa pariin viikkoon…Mulla oli nimittäin tapana aiemmin alistaa ne ja samalla sitten käytin vähän hampaita ja sitä äiskä vähän hermostu kun oli vanua joka paikka täynnä.

Isi ja äiti on kovasti puhunut, että mä saan josain vaiheessa kaverin. Se on sitten kuulemma tyttörusseli. Äiskällä on kauhee pentukuume ja se toivoo, että vuodenvaihteen aikoihin mulle tulis kaveri…Olis kyllä tosi kiva saada leikkikaveri!

28.6.2005

No niin, äiskä on ostanut mulle sadetakin. Tai se on kyllä ollut jo jonkin aikaa meillä, mutta mä ehdin toivoon, että se on hautautunut jonnekkin laatikon pohjalle. Musta nimittäin tuntuu, että kaikki kaverit tuijottaa mua ulkona, kun on se takki. Siksi mä en kauheesti aluksi ollut innokas liikkumaan takki päällä mihinkään. Nyt mä oon jo vähän tottunut siihen, mutta ne pakolliset seisoskelut pihassa sateessa on vielä käytössä. Onhan se ihan jees, kun ei kastu niin pahasti.

Ton sadetakkijutun lisäks mä oon nyt ollu aika kovassa koulussa. Äiskä ja isi opettaa (koittaa opettaa) mulle miten pitää juosta nätisti vierellä, kun ne hölkkäilee. Se on vaan niin kauheen hassu juttu, kun mä innostun niin kovasti siitä. Ja sit mun aivot vaan antaa sellasen käskyn, että pitää alkaa pomppiin, repiin hihnaa ja housunlahjetta ja siihen vielä ne leikkimurinat päälle. Ja noi ihmiset ei ollenkaan tykkää siitä ja sit mua komennetaan. Välillä mä meen vähän (siis tosi vähän) matkaa nätisti ja sit mut kyllä palkitaan namilla. No, ehkä mä tässä saan vielä kärsivällisyyttä lisää ja koko perhe on tyytyväinen kun päästään yhdessä juoksemaan. J

8.8.2005

Terve taas! Nyt on sitten vuosi takana elämää. Eli täytin perjantaina 1 v. Sain lahjaksi sellaisen hassun kalanmuotoisen pedin. Ensin luulin, että se on joku tosi kiva lelu, mutta pienen ohjauksen voimin sain tajuta, että se onkin köllöttelyä varten. J Kuva pedistäni löytyy Muita kivoja kuvia-kohdasta, kuvat-sivulta.

Äiskä aikoo viedä mut mätsäriin nyt ens sunnuntaina. Aika jännää, äiskää kyllä jännittää vielä enemmän osaanko mä ollenkaan käyttäytyä siellä. Kerron sitten miten siellä sujui.

10.8.2005

Olin lääkärissä rokotuksilla. Arvatkaas pelotti mua jo odotushuoneessa!? Olin ihan varma, että taas ne tuikkaa jotain mömmöjä muhun ja multa menee tolkku (viimeksi kävin siis lääkärissä leikeltävänä). Sen takia vastustinkin viimeiseen saakka rokotusta ja rimpuilin ja ähisin ja puhisin ja kiljuin. Siinä tuli kuuma kaikille: Mulle, lääkärille, avustajalle ja äiskälle. Loppujen lopuks se lääkäri päätti, että laitetaan kuonoside ja kunne laitto sen mulle niin mä olin vähän aikaa ihan hölmänä, että mikäs tää homma nyt on. Ja sillä välin sain pari piikkiä niskaan. Ja sit tuli namia suuhun. On se vaan kammottava paikka se lääkärin vastaanotto. Ja tästä tietenkin seurasi se, että en ole antanut kotonakaan tehdä mitään hoitojuttuja. Äiskä on koittanut laittaa mulle silmätippoja, kun mun silmät vähän rähmii, mutta mä koitan hampaat irvessä syödä sen tippapuollon ja välillä myös äiskän käden. Mistäs mä voisin tietää onko se nyt hyvä vai paha juttu mitä mulle ollaan tekemässä?

14.8.2005

No niin, olin match showssa. Sain sinisen nauhan, ihan niin kuin äiskä oli arvellutkin. Siellä oli paaaljon koiria ja voi että mitkä mielenkiintoiset hajut siellä nurmikentällä olikaan. Mutta osasin kuitenkin kuulemma seistä ihan hienosti, jos nyt en ihan ”virallisessa” asennossa niin ihan hyvin kuitenkin eli en siis istunut. J Ja isi ja äiti kehui mua tosi reippaaksi, kun jaksoin siellä olla nätisti niin kauan. Mukavaa oli, kun siellä oli muitakin russeleita ja pääsin moikkaan niitäkin siinä vähän. Mun kaveri Veera voitti koko mätsärin, se on aika hyvä. Mätsärikuvia (jotka ei ole kovin hyviä) voi bongata kuvat sivulta. Äippä aikoo viedä mut uudestaan mätsäriin, että tottuisin taas olemaan paikoissa joissa on hälinää ja paljon muitakin koiria. Kerron sitten taas millä menestyksellä tulevat mätsärit on menty läpi. J

24.8.2005

Olin keinoluolalla. Siellä oli paljon russeleita ja kettu. Mua ei kauheesti kiinnostanut se kettu, haistelin kyllä sitä aika läheltä vähän, mutta sitten olisin ollut menosa leikkimään muiden koirien kanssa. Ja sinne putkeen en suostunut menemään millään. Se oli tosi pelottava ja mulle tuli ihan kauhee hätä ja kiipesin äiskän syliin turvaan. Onneks mun ei ollut pakko mennä sinne.

9.9.2005

Olin taas mökillä. Siellä on kepit pystytetty agilityharjoituksia varten ja osaankin pujotella ne jo hienosti. Ja isi rakensi mulle yhden hyppyesteenkin ja senkin osasin mennä hienosti. Se vaikuttaa tosi mukavalta harrastukselta. Ja nyt pääsin vielä alkeiskurssillekin. Siellä oli enää yksi paikka vapaana ja äiskä ilmoitti mut sinne. Se alkaa nyt ylihuomenna, aika jännää. Ai niin, kuvia mun keppien treenaamisestakin löytyy kuvat-linkin alta agility-kohdasta. Ja sinne tulee jatkossa muitakin agilityaiheisia kuvia.

11.9.2005

Nyt se agilityn alkeiskurssi sitten alkoi. Järjestäjä on Pirkkalan Piskit ja oli kyllä tosi mukavaa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään: isoihin ja pieniin, mä pääsin isoihin kun olen niin korkea. Ja kyllähän se nyt toki russelin itsetuntoa kohottaa kummasti kun luokitellaan isoihin… ;) Me harjoiteltiin putkea ja aitaa. Putki vaikutti aluksi hieman epäilyttävältä, mutta sitten kun äiskä huhuili siellä toisessa päässä nami kädessä, niin juoksin hienosti putken läpi. Ja olisin vielä palannut saman tien putkeen takaisin, siellä oli joku herkullinen haju keskellä. Kun putkiharjoitus oli tehty muutaman kerran siirryttiin aitaan. Se olikin ihan helppo juttu. Äiskä heitti pallon yli ja minä pomppasin aidan yli. Harjoiteltiin myös niin, että odotin aidan edessä ja äiskä meni toiselle puolen ja sanoi hyppy ja sitten taas hypättiin. Meillä on tosi mukava ryhmä ja mukavat ohjaajat. Innolla odotellaan jo seuraavaa kertaa.

9.10.2005

Kotiuduin eilen viikon pituiselta lapin matkalta. Olimme isin ja äiskän kanssa Ylläksellä. Oli oikein mukava retki, nyt mökkikin oli jo tuttu ja uni tuli yöllä hyvin. (viime kerrallahan en oikein osannut siellä nukkua…) Pääsin pitkille kävelyretkille mukaan ja kiipesin jopa tunturinkin huipulle. Mullehan se ei tehnyt yhtään tiukkaa, ihmettelin vaan kun muut puhisi siellä mun perässä ja liikuivat niin kovin hitaasti. ;) Nyt näin porojakin, tietysti niille täytyi hieman ilmoittaa haukkumalla ja murisemalla, että pois mun patikointipolultani. Ja niin ne siitä poistuivatkin ja tekivät tietä russeliherralle.

Agilitytreenit on sujuneet hyvin, pussi ja putki on mun suosikit. Voisin juosta niiden läpi uudestaan ja uudestaan. Myös kepit sujuu hyvin. Tänään taas treeneihin!

15.10.2005

Helou! Olin tänään tapaamassa veljeäni Pikoa Orivedellä. Saatiin juosta vapaana ja painittiin kovasti. Oli mukavaa taas päästä leikkimään russelikaverin kanssa, joka ei pelästy ”pieniä” rähinä-ääniä.

Huomenna on taas agilitytreenit. Viime kerralla oli tosi kivaa. Harjoiteltiin pituutta ja muuria. Mä sit vähän innostuin ja vähän karkasin ja juoksin ominpäin niiden esteiden yli ja putkestakin pujahdin pariin kertaan ja otin kauheita spurtteja. Se vaan on niin kivaa, että välillä on tylsää odottaa omaa vuoroa. Enää on 3 kertaa jäljellä alkeiskurssia ja sitten seuraa tauko kevääseen saakka. Onneksi isi ja äiti on jo hankkineet esteiden rakennusohjeet ja esteitä aletaan rakentamaan oikein urakalla ensi viikolla. Pääsee sitten mökillä harjottelemaan kovasti.

29.10.2005

No niin, nyt on mulla agiesteitä mökillä. On aitoja, rengas, kepit ja pituuseste. Seuraavaksi on tarkoitus rakentaa A-este ja putki (jota mä niin rakastan, se on iiihana) haetaan Ikeasta lasten leluosastolta. J Viime kerralla agilityssa tutustuin eka kertaa A-esteeseen. Se oli ensin pelottava, mutta sit se muuttukin niin kivaks, että muut esteet (paitsi putki) oli tylsiä enkä viitsinyt niitä juurikaan suorittaa. No, olin vähän väsynyt ja silloin satoi räntää ja oli kylmäkin, joten kiusasin vähän äiskää… ;)

Mä en oo tainnutkaan kertoa, että olen saanut vähän uutta vaatetusta lähiaikoina. Mulla on hieno fleece-puku ja takki. Mökillä mä tykkään nukkua se fleece päällä, kun se on niin lämmin ja siellä lattiat on vähän viileet. Mun asuista löytyy kuvia Syksy-kuvien joukosta.

Isi ja äiti on kovasti puhuneet jonkun tyttökoiran astutuksesta ja ne pitää peukkuja, että onnistuisi ja tulisi tyttövauvoja. Eli mä oon päätellyt siitä, että mulle on suunnitteilla kaveri ensi vuoden aikana. Kuulostaa kivalta!