Jepen päiväkirja

Vuosi 2006

4.1.2006

No niin, olen hieman laiskotellut tässä, joten en ole kuulumisiani paljon kirjoitellut. Joulukin se meni ja meillä oli joulukuusi. Aluksi olin vähän ihmeissäni, että hei haloo, miks noi tuo puun sisälle, mutta eipä se mua sit pahemmin häirinnyt. Vähän koitin niitä kivoja palloja pyydystää sieltä oksilta, se oli kuitenkin kiellettyjen asioiden listalla. Sain taas kovasti lahjoja, mistä voi päätellä, että olen ollut oikein kiltti poika. J

Vuosikin vaihtui rauhallisissa merkeissä. Ulkona paukkui kovasti, mutta minä vain vetelin sikeitä peiton alla enkä antanut paukkujen häiritä uniani.

Nyt onkin taas mukavaa, kun jäät ovat jo vahvistuneet niin että pääsee mökille. Olinkin siellä jo kerran jäällä juoksemassa ja oli tosi kivaa. Äiskä aikoo laittaa isin lumitöihin, että saadaan agilityesteet kentälle ja päästään vähän treenailemaan ettei pääse vallan unohtumaan koko laji.

13.1.2006

Meikäläinen on ollut vähän kipeenä. Aivokalvontulehdus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta eilen. Siinä sitten oltiin aika jäykkää poikaa koko päivä. Ja äiskä kiidätti mut nopsaan lekurin luo. Tajuhan siellä lääkärissä taas lähti. Piti kuulemma rauhottaa, että saivat röntgattua mun niskan ja saatiin murtuman mahdollisuus suljettua pois. Mä vähän kivuistani huolimatta vastustin sitä rauhotuspiikkiä. No oikeestaan aika paljonkin, äiskä on ihan naarmuilla ja sen tohtoritädin neula väänty… Olin kyllä valtavan kipee. Ja isi ja äiti oli tosi huolissaan musta, kun vaan tärisin enkä liikkunut ollenkaan ja valitin kovaan ääneen. Mutta sitten, kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa niin johan oli mainio olo. Ja mä en voi käsittää miks mun pitäs olla rauhallisesti vielä monta päivää!? Ei tässä nyt kuoleman kielissä olla. Äiti on lelutkin laittanut jemmaan vähäks aikaa, etten riehuis niiden kanssa niin kauheesti. Puruluut se onneks jätti, muuten joutuis varmaan syömään taas isin kengän…

Isillä ja äitillä on kotisivujen uudistus menossa. Ne meinaa laittaa koko ulkoasun uusiks. Saa nähdä mitä siitäkin tulee ja tuleeko se koskaan valmiiks…

17.1.2006

Vieläkin vähän sairastelen. Väsyttää ihan mielettömästi ja leikkikin jää välillä kesken, kun täytyy lähteä nukkumaan. Ja ne lääkkeet tekee mulle ihan kauheen janon ja sitten pissattaa. Onneks äiskä ja isi huomaa viedä mua normaalia useimmin ulos, kun mä oon niin hienostunut etten koskaan vingu ulos. Viime yönäkin oltiin kolmelta äiskän kans pisulla. Mutta sillä reissulla mä näinkin rusakon joka juoksi mua pakoon meidän pihasta.

Tänään äiskä kiljui riemusta aamuyöllä, mä en oikeen tiedä mikä sille tuli. Sen puhelin piippas ja sit se oli ihan tohkeissaan ja herätti isinkin. Kovasti ne mulle selitti, että ”Jeppe saa nyt kaverin”…

13.2.2006

Terve taas! Nyt olen jo toipunut hienosti siitä inhottavasta sairaudestani. Viime viikko oltiin lapissa, Ylläksellä mökkeilemässä. Ja siellä oli taas tosi kylmä, ihan niin kuin viime vuonnakin. Yli -30 pakkasta. Arvatkaas oliko meikäläisellä kylmä? No, oli mulla tietty villapaita ja sen päällä vielä Hurtta-takki ja tossut jalassa, mutta ei siellä ulkona voinut kovin kauan olla.

21.2.2006

Mä jouduin taas lääkäriin. Äiskä oli huolissaan mun takajalasta, kun pidän sitä lenkillä ollessa kovasti ylhäällä. Ja sitten mun silmät kutia ihan kauheesti. No, tietty mut piti taas rauhottaa että saatiin kuvattua polvet ja lonkat. Ne oli molemmat ok. Mutta oikeessa takajalassa on jokin vanha vamma, joka on saanut lihaksen aivan kramppiin. Ja sitä aletaan hoitamaan laserhoidolla. Ainakin 4 kertaa pitää käydä hoidossa. Se ei onneks kuulemma satu yhtään. Sit mä sain silmätipat ja käytiin isin ja äitin kans pientä taistoa siitä että annanko laittaa niitä vai en. Mutta kun mä en voi vastustaa mitään mikä on ruokaa niin pakkohan oli suostua tippojen laittoon.

16.3.2006

Meille on muuttanut tyttörusseli! Voitteko kuvitella? Se leikkii mun leluilla, nukkuu mun pedeissä ja syö mun ruokapaikalla! Se tuli 14.3 meille, ihan tosta vaan. Mä en ensin oikeen tiennyt miten siihen pitää suhtautua, se oli vähän pelottavakin ja sekin pelkäs mua. Mutta nyt me jo leikitään kovasti ja mä annan sen nukkua sängyssäkin mun kanssa. On se aika hassu pikkunen. Se pitää sellasta pientä vikinää välillä ja sit se koittaa mua komentaa murisemalla ja haukkumalla. Mut kyllä mä teen sit selväks, että mä on se vanhempi täällä. Ja koska isi ja äiti huomioi muakin yhtä paljon kun Hippua niin olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.

16.04.2006

Meikäläinen on pitänyt vähän taukoa päiväkirjan kirjoittamisessa, kun ollut vähän vipinää. On nimittäin pitänyt kouluttaa Hippu-neitiä talon tavoille. Meillä on ollut yhdessä oikein kivaa kun ensin toivuin alkujärkytyksestä. On tosi kivaa kun on leikkikaveri kotona. Kevätkin on saapunut ja ulkona on vaikka millaisia hajuja jotka mun pitää haistella tosi tarkaan. Innolla odotan jo, että jäät lähtee ja pääsen mökille toteuttamaan puutarhurin taitoja sekä jahtaamaan hiiriä. Siellä on niin kivaa kun saa olla ulkona ja ei tarvi pitää valjaita. Tietty mun pitää opettaa Hipulle sielläkin mitä saa tehdä ja mitä ei.

Nyt muuten mun jalkakin alkaa olla ihan kunnossa, laserhoito tuotti tulosta. Olin vielä tällä viikolla hoidossa ja se oli tältä erää viimeinen kerta. Toivottavasti ei tarvi nähdä lääkäriä vähään aikaan.

10.06.2006

Juu, kesäkin sieltä sitten saapui. Ihanaa kun on taas lämmintä ja saan köllötellä auringonpaisteessa parvekkeella ja vahtia mökillä ohi meneviä veneitä. Ja Hippu on edelleen mukava tapaus, sen kans on kiva peuhata. Välillä kyllä isi ja äiti komentaa mua kun mun leikit menee liian rajuiksi.

Mä oon nyt agilityn jatkokurssillakin, ja hienosti siellä osaan mennä esteet. Ja mökilläkin harjoitellaan tosi ahkerasti.

Tänään olin superpitkällä lenkillä, äiskä on vissiin päättänyt vähän laihduttaa mua. Se osti jotain light-ruokaakin mulle. Ei se mitään, hyvin sekin mulle maistuu, kunhan masu tulee täyteen (oikeesti mä kylä voisin syödä kokoajan).

Huomenna pitäisi mennä tapaamaan sukulaisia Viljakkalaan, kivaa päästä tapaamaan niitäkin joita ei olla aiemmin nähty.

24.07.2006

Olen viettänyt kesää rennosti, auringosta nauttien. Tänä kesänä aurinko onkin hellinyt meikäläistä ja olen aika hyvin onnistunut välttymään kaameilta lenkeiltä vesisateessa. Aika menee kivasti Hipun kanssa riehuessa, mä oon kuulemma vaan välillä vähän liian raju. Pyh, Hippu vaan on ovela ja esittää jäävänsä alakynteen ja kumminkin heti kun se pääsee pinteestä se hyökkää näykkimään mun jalkoja.

Mökillä on ollut mukavaa olla, Hippu on mulle opettanut että naapurit onkin aika mukavia ja sieltä voi silloin tällöin saada jotain herkkuja.

Agilitya on myös kovasti treenattu. Pian alkaakin jo kolmas jatkokurssi tänän kesänä. Olen kuulemma edistynyt hurjan paljon, keinunkin suorittamninen alkaa sujua, mä vaan en tykkää siitä kun se kolahtaa aina niin kovasti ja lähden joskus peruuttamaan siinä vaiheessa kun keinu laskee alaspäin. Ja jäinpä kerran A:n harjallekin tähyämään maisemia. :)

Kohta lähestyykin 2-vuotissynttärit. Saa nähdä millaiset bileet mulle aiotaan järkätä, kakku ainakin täytyy olla! Ja lahjukset mielellään syötävässä muodossa, kiitos.

13.08.2006

Mulla oli synttärit viime viikolla ja niitä juhlittiin mökillä. Sain lahjaksi sellaisen isopäisen lateksikoiran, joka vinkuu. Vinkulelut onkin mun lemppareita. Sitä sitten vahdin ja vingutin kovasti. Kakkukahvitkin isäntäväki keitti. Ja mansikkakakkua oli tarjolla. Mut laitettiin poseeraan sen ison kakun kanssa ja mä jo luulin kuola valuen että se koko kakku on mulle, mutta ei me sit Hipun kans saatukaan kun ihan pienet palat. Aika epäreilua.

Hippukin on saanut mun pään ihan sekaisin. Sillä on kuulemma juoksu ja mulle tulee ihan kummia fiiliksiä enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Joten olen sitten vaan kulkenut sen perässä kokoajan ja koittanut astua sitä. Ja sen takia sitten Hippu on nyt mökillä ja minä kotona, pitää kuulemma olla vähän aikaa erossa…

Tänään mökillä huomasin että meidän rannassa on jotain kummaa. Juoksin sinne katsomaan niin kuin kunnon vahtikoira konsanaan, mutta tulinkin sitten supervauhtia takaisin. Siellä oli joutsenpesue ja se isi-joutsen ei sitten oikein tykännyt kun menin sinne uhoamaan ja se alkoi sihisemään mulle ja räpytteli siipiään. Se oli aika pelottava kun se oli niin suuri.

03.09.2006

Kyllä mua on taas koeteltu! Viikko sitten jouduin koirapuistossa ihan yllättäen kauhean ampiaisparven piirittämäksi. Pesä oli varmaan pudonnut puusta ja sitten siinä innoissani juoksin sen päältä. Ja se kyllä sattui, kun ne ampparit piikitti mun kylkeä ja vatsaani! Huusin kuin viimeistä päivää ja tuli kauhea kiire kotiin ottamaan kyytablettia. Äiskä vei mut sitten kylmään suihkuun kun en antanut yhtään katsoa niitä pistoskohtia ja meinasin ihan läähättää itseni tajuttomaksi. Suihku teki hyvää, kun pistoskohtia rauhoitti kylmä vesi. Sen jälkeen sitten otinkin pitkät päiväunet ja illalla äiskä poisti musta niitä piikkejä pinseteillä.

Tänään pääsin mukaan Hipun pentutapaamiseen Lempäälään. Ei mua ne muut koirat kauheasti kiinnostaneet, uppouduin vain hajujen maailmaan siellä Helenan pihassa. Mutta oonhan mä sentään niiiden pentujen enopuoli (tai joku vastaava), että ihan oikein että pääsin mukaan. :)

05.10.2006

Kaikenlaista olen taas touhunnut ja koheltanut. Olin tuossa jokin aika sitten Hipun kanssa viikon päivät hoidossa mökillä, kun äiskä mystisesti katosi jonnekkin, sairaalaan kuulemma. No, käytiin me sitä katsomassa ja voi kauhistus miltä se haisi! Ihan kauhee lääkärihaju, arvatkaa alkoiko pelottaan?! Kovasti olis tehnyt mieli mennä antaan suukkoja mutta se haju! No, kyllä mä sitten lopulta uskalsin mennä sen syliin ja annoin kovasti energiasuukkoja mammalle. Mökillä ollessa mulle kävi vähän hassusti, olin menossa veneeseen itsekseni ja köysi olikin aika löysällä ja kun sain etutassut veneen reunalle se lähtikin karkuun ja putosin sinne laiturin ja veneen väliin. Onneksi ”pappa” tuli mua etsimään ja kuuli mun piipitykseni ja auttoi mut ylös, kun en itse päässyt. Pidin laiturin reunasta kynsillä kiinni ja onneksi apu tuli pian. Hui kauhistus mikä kokemus, täytyy varmaan olla vähän varovaisempi jatkossa.

Kun äiskä sitten vihdoin palasi kotiin niin mä huomasin että sillä ei oo kaikki ihan hyvin ja otinkin heti tehtäväkseni vahtia ja hoitaa sitä. Olin aina sängyssä sen vieressä vahtimassa ja pidin huolen ettei Hippu pääse rasittamaan äippää liikaa. Ulkona käydessä tarkistin kokoajan että se mamma sieltä tulee varmasti perässä ja rappukäytävässä odotin aina että äiskä pääsee portaat ylös ennen kuin jatkoin matkaa. Mä oon ilmeisesti sellanen hoitsu. :) Äiskän niskassa/takaraivosssa oli pitkä haava jonka mä heti haistoin, mutta tajusin että tää on nyt varmaan sellanen juttu ettei kannata mennä sitä nuolemaan. Yleensä mä nimittäin korjaan tosi mielelläni kaikki naarmut ja haavat nuolemalla. Isikin on kerran herännyt siihen kun mä yöllä etuhampaillani koitin nakertaa sen kyynärpäästä rupea irti…

Nyt on taas kivaa kun äiskä alkaa olla paremmassa kunnossa ja jaksaa viedä mua ja Hippua uloskin. Ollaan oltu mökillä ja mulle on annettu siellä tehtävä, mun pitää ajaa aina joutsenet pois meidän rannasta ettei ne sotke joka paikkaa. Ensin ne oli tosi pelottavia mutta nyt ne on alkaneet totteleen mua kun juoksen sinne järveen karvat pystyssä ja pidän kauhean metelin. Mä otan ton tehtävän oikein tosissani.

Niin ja mä sain tällä viikolla aivan ihanan kumikanan! Se on nyt ihan paras lelu, mä nukunkin sen kanssa. Äiskä kyllä sano että se olis mun ja Hipun yhteinen, mutta mä näin sen ensin!!!